Ensinnäkin. Äitini jäi auton alle. Ei kirjaimellisesti alle, mutta onnettomuuteen kumminkin. Hän pyöräili suojatielle, johon pysähtyi mersu. Äitini meni tien yli ja auton kohdalla kuski painoi kaasua! Ei siinä voinut muuta tapahtua kuin se, että äiti lensi mersun konepellille ja matkusti siinä muutaman metrin. Lopulta kuski pysäytti ja ilmeni, ettei kuski tainnut olla ihan kunnossa. Takapenkillä oli kaksi humalaista miestä, joten luoja paratkoon oliko kuskikin kännissä.
Joku sivusta katsoja soitti nopeasti poliisit ja ambulanssin. Ottipa vielä kuskin rekisterinumeron ylös. Ei siinä käynyt pahasti. Mitä nyt äiti loukkasi jalkansa ja pyörä meni tuhannen päreiksi. Kuski tarjosi 50 euroa pyörän korjaamiseen, mutta ei se riitä, kun vanteet ovat totaalisen solmussa ja pyörä lähinnä käyttökelvoton. Nyt äiti soittelee kyttikselle jotta saisi miehen kiinni.

Toiseksi Joku nimeltä mainitsematon ääliö meni maksamaan vuokran vanhalle vuokran antajalleni.. Hiienoa. Soitin tyypille ja pyysin laittamaan rahat takaisin, jotta saan vuokran maksettua nykyiselle vuokran antajalleni. Lupasi hoitaa homman tänään.

Kolmanneksi Kiinnostuin työkaveristani. Vannotin itselleni helmikuussa ettei näin saisi käydä. No, kävipä hyvinkin. Miksikö näin ei saanut käydä? Siksi, etten tahdo kiusaantua työkaverini seurassa. Ei ole järkeä seurustella ihmisen kanssa jonka kanssa työskentelee, sillä se vain hankaloittaa asioita. Plussaa tässä on se, että lopetan työt 1½ kuukauden kuluttua, joten koetetaan pärjätä sen aikaa. :''DD Toinen plussa on se, että tyyppi josta kiinnostun on kerrankin ikäiseni. 23 vuotias. ;DD

Muuta.. Äidilläni on huomenna syntymäpäivä. Onneksi onnettomuudessa ei käynyt tosi huonosti, olisi ollut kurja huominen. Sisko piruili ohimennen, että käsissäni on rusketusraidat, kun pidän jatkuvasti hanskoja käsissäni. Ikävä kyllä rusketun, vaikka makaisin vain sängylläni. Nojoo, sänkyyni paistaa aurinko. Sisko ilmoitti naama virneessä, että hyvää vaihtelua, kunnei meikällä ole ollut vuosiin rusketusta.. Eeeh. xD
Niin ja käyn tänään siskoni luona hakemassa kamerani liitäntäjohdon. Saan alkaa napsia kuvia Oliviasta. :D

Noo, sain työpaikalla lempinimen Brainmaster. Eeh..? Jarno huikkasi ohimenne "Brainmaster-Hanna", kun saavuin työhuoneeseen. Nyt "lempinimeni" on hänen mukaansa tuo. En edes tajua mistä hän sen keksi. :''DD
Menen tänään siskon kanssa leffaan katsomaan Ica Age 3. <33 Ihanaa. Rakastan nuita leffoja. Jokaisen olen katsonut teatterissa :--D Saavutus.^^

Mietin myös mahdollista netistä poistumista. Koneeni on huollossa, mutta sekin on saanut tajuamaan sen, etten käytä konetta juuri ollenkaan. Pidän tällä hetkellä vain blogia, joten ei ole suurikaan asia, jos lopetan. Blogi on ollut pystyssä 2 vuotta, mutta ei se mitään.
Toisaalta tämäkin saattaa olla vain hätäinen mielipide, joka syntyi kamalan päivän aikana. Lisäksi depserrio -vaihe on päällä, eikä tietoisesti näy loppua. Sosiaalityöntekijäni yritti saada syömään mielialalääkkeitä, mutta se haahka ei ymmärrä, ettei ne auta, koska en ole masentunut. Ihan sama kuin yrittäisin päästä flunssasta eroon buranalla. En voi syödä mielialalääkkeitä kaksisuuntaiseen-mielialahäiriöön. Ne eivät tehoa siihen. Lisäksi oikean kaksisuuntaisen-mielialahäiriön lääkityksen löytämiseen kuluu paljon aikaa - eikä lääkärini ole aloittamassakaan etsintöjä. Itse ehdotin, mutta eheei se käy. Näin ollen: ei ole minun vikani jos itsemurhakuoleman riski kasvaa. (Tosin tällä hetkellä sitä ei ole), mutta kaikki ymmärsivät pointin. Vai mitä?

Jeijj, otin kissanpennun! Se on suloinen! En tarkkaa rotua tiedä, mutta siinä on ainakin metsäkissaa. Kisu on pitkäkarvainen ja hopeatabbyn värinen. Eli sellainen ruskea-harmaa täplikäs. Ikää on n. 3 kuukautta ja söpöliinillä on julmetun pitkät ja terävät kynnet. Ensimmäisenä päivänä varpaani olivat kuin silppurissa käyneet, mutta nyt sormet ovat vuorostaan vaarassa. Kissan oli tarkoitus pitää seuraa toiselle kissalleni, kun olen niin paljon pois kotoa. Noo, tämä vanhempi kissani on koko ajan piilossa, muttei se enää niin paljon murise kuin ensimmäisinä päivinä. Kohta ne jo tuttuvatkin toisiinsa. Kun tajuavat ettei kumpikaan ole lähdössä... ;'>
Hämmästelen miten nopeasti pentu tottui asuntooni. Suunnilleen päivässä ja nukkuu jo vieressäni. Itse asiassa se yrittää nukkua patjani alla (sängyssäni on 2 patjaa), mutta tukehtuisi se sinne, jos yrittäisin nukkua siinä päällä. ;'--D
Niin ja kissalle en vielä nimeä ole keksinyt. Kyseessä on tyttökissa ja tietenkin keksin hyviä nimiä, jotka sopisivat pojalle. Ärh. Olin aivan varma, että nimi on Ciel, mutta sitten se olikin liian poikamainen nimi. Ähh, täytynee keksiä äkkiä joku hyvä nimi. Eikä todellakaan mitään miuku, ninni, hipsu, tepsu ällötyksiä. Eikä edes suomalaista nimeä. Kuva kissasta tulee sitten, kun olen kerjännyt kameran liitäntäjohdon siskoni muuttolaatikosta. :DD

Mitä muuta..? Saan Samilta kymmenkunta tekstiviestiä päivässä. Alkaa pikkuhiljaa risoa, miten tyyppi lähettää viestejä tyyliin "mitä tehdään tänään?", kun tietää hyvin, että on muuta menoa. Jos ilmoitan olevani kiinni muualla, alkaa sama "mmm.. no jos kuitenkin kerkiät, niin ilmoittele" valitusvirsi. Lisäksi mielestäni on parempi kysyä "onkos sulla tänään aikaa, että tehtäisiin jotain?" tai jotain tyyliin tuo. ;<< Lisäksi, kun olen sopinut jotain jonkun toisen kaverin, tai siskon kanssa, niin johan hän alkaa ruikuttamaan, että voisin perua menoni. En itse ainakaan ole yhtään yllättynyt, etten enää jaksa kyseistä henkilöä.
Esimerkiksi, eilen ilmoitin, etten ehdi nähdä ketään, sillä olen koko päivän kotona, jotta kissani pääsee totuttelemaan asuntooni. Muutaman tunnin päästä sain viestin "käykö että tuun 17.30 uimahallin eteen? tulisit vastaan, että opastat missä nykyään asut." sitten ilmoitin, etten ehdi tänään. Yöllä joskus 23 aikaan tuli uusi viesti "susta ei kuulunut mitään. no, mä odottelen yhä." En jaksanut vastata ja aamulla sainkin 9 aikaan viestin "olis ihan kiva jos kertoisit miks susta ei eilen kuulunut mitään. odottelin eilen aika kauan ja lannistuin aika lailla."

Kuka tajuaa miksi alkaa hermot mennä?^^ Vai onko vika minussa? ^o) Eew.
No mutta hyvät kesät teille. Nähtäväksi jää milloin saan koneeni takaisin. Kirjoittelen tänne aina satunnaisesti, kun on jotakin ilmoitettavaa. Kirjastossa ravaaminen on ärsyttävää, joten siksi päivityksiä ei nähdä ihan päivittäin. <:
Btw. Työpaikallani moni lopetti työt viime perjantaina (including Sami) ja osa lopettaa 2 viikon sisällä. Herrat ovat matkalla armeijaan, joten meitä jää töihin enää muutama. ;DD

Michael Jacksonin kuolemalle ei löydy sanoja, eikä totuutta tahdo hyväksyä. Jälleen yksi suurimmista tähdistä on poistunut luotamme. Kaikkea hyvää Jacksonin perheelle, ystäville ja etenkin hänen lapsilleen. Kaikkea hyvää niille, jotka surevat menetystään tänä traagisena aikana.

"If you enter this world knowing you are loved and you leave this world knowing the same, then everything that happens in between can be dealt with.” - Michael Jackson ♥

Mutta päivitän kerralla koko viikon asiat. Paljon ei ole tapahtunut, joten kerron vain suurimmat mullistukset.

Tiistaina muuttofirmasta soitettiin ja kysyivät voisinko vaihtaa aikani (muuttoauton kun varasin torstaille) keskiviikkoon, kun eräs pariskunta ei saanutkaan avaimiaan sovittuna aikana ja heidän aikansa vapautuu. Niinpä otin sen ja pariskunta sai torstain aikani. Lähittivät siitä kuskin mukana kiitokset ja olivat tosi kiitollisia. :D

Keskiviikkona raahasin muuttolaatikot ulos asunnostani hommaa nopeuttaakseni. Muuttoauton piti saapua kello 11-12 aikana ja oma vikani, että uskalsin toivoa heidän olevan kerrankin ajoissa. Lopulta soitin heille ja kysyin missä kuppaavat. Lopulta he saapuivat hieman päälle 14. Muutto oli valmis siinä kello 17 aikaan. Sain tavarat paikalleen samana iltana.
Kävin illalla vielä kaupassa, kävellen. Ruokakassini painoikin odotettua enemmän ja sen kantaminen oli pienoista tuskaa. Matkaa oli yhteensä n. 1.5 kilometriä. Noin 500 metrin päässä takanani pyöräili joku mies. Kansalaisuudeltaan joku ranskalainen. Puhui vain ranskaa, italiaa ja hieman englantia. Englannin mukana oli kasa edellä mainittuja kieliä, joilla hän täytti puuttuvien sanojen aukot. Hauskaa keskustella sellaisen kanssa.. No, se mies (eikä edes hyvännäköinen), iältään noin 40 vuotta, vaati saada kantaa kassini. Kieltäydyin kohteliaasti, mutta tyyppi oli harvinaisen itsepintainen. Niinpä lappasin kassini hänen tarakalleen ja jatkettiin matkaa. Mies ei jaksanut millään tajuta, etten puhu italiaa, enkä ranskaa. Englantia kyllä, mutta en niin, että mukana on muita kieliä.
Ilmoitin kotitaloni lähellä, että jatkan matkaa. Sopivan kaukana talostani, ettei hän myöhemmin eksy ovelleni. Hän alkoi höpistä jotakin italiaksi ja lisäsi perään 'no?'. Vastasin vain 'no'. Sitten hän kysyi 'coffee?' ja viittoi meihin. Vastasin siihenkin kieltävästi, kiitin avusta ja lampsin kotiin.

Torstaina lähdin töihin päin. Piti mennä bussilla, kun pöyräni oli äidin luona 5 kilometrin päässä. Pihalla joku naapurin mies rupesi juttelemaan ja uteli milloin muutin, kunnei ole ennen nähnyt. Muutin siis päivää aiemmin. Ilmoitin lähteväni töihin, johon hän vaikeni ja toisti kysyvästi 'töihin?'. Ja lisäsi nopeasti, että 'aaa, olet jo töissä. On se hyvä, ettei vaan makaa kotona.' Ja alkoi kysellä työstäni, opiskelusta jnejne. Sitten hän heitti ilmaan kuluneen kehun 'onko äitis yhtä nätti, kuin sinä? Vai jopa nätimpi?'
Lähdin kulkemaan 1.5 kilometrin päähän automaatille nostamaan rahaa bussia varten, jonka olin unohtanut tehdä illalla. Olin töistä 30 minuuttia myöhässä. Lopulta pääsin bussipysäkille, mutta auto tulikin 2 tunnin päästä! Lopulta pääsin kaupunkiin kello 12, jolloin oli hammaslääkärini. Niinpä menin sinne, enkä kerinnyt töihin. Eääh..

Perjantaina pääsin töihin pyörällä. 4 kilometrin pyöräilemiseen meni vain 10 minuuttia ja olin töissä ajoissa. Kerrankin. Sitten istuin pomon juttusilla. Hän nykyään valvoo työaikaani, sillä työ-ohjaajani ei ehdi, sillä työaikani on eri kuin työkavereillani. Hänellä on koko kesän niin paljon hommaa, ettei ehdi katsoa erityis aikatauluani, joten pomoni tekee sen.
Iltapäivällä istuttiin palaverissa ja juteltiin Porin Jazz tapahtumasta ja ketkä menevät sinne töihin. Itse en mene. En aio seistä auringossa 10-17 ajan, vaan olen normaalisti työpaikalla. Lisäksi saisin varmana migreenikohtauksen, jos seison kolmen päivän ajan, 7 tuntia 25 asteen helteessä. Enkä tahdo ruskettua.
Töiden jälkeen poikkesin kirjastossa ja katsastin DVD-hyllyn. Poimin sieltä South Parkin kahdeksannen tuotantokauden. Huomasin lähelläni kävelevän erään miehen, joka on samassa kirjastossa joka ikinen päivä. Aina aamusta sulkemiseen saakka. Hän pelaa koneilla pokeria ja lisäksi rikkoo kaikkia sääntöjä. Aina haukkuu puolentusinaa ihmistä päivässä ja muutaman kerran poliisit ovat raahanneet hänet pois. Hämmästyin tosissani, kun mies käveli luokseni hymy korvissa. Ennen hän on ollut hyvin juro, eikä hymystä ole ollut tietoakaan. Sen sijaan hän pysähtyi selkäni taakse ja kysyi, löysinkö mitään hyvää elokuvaa. Tyyppi haisi kaljalta, joten hengittämistä vähentäen, heiluttelin South Park boksia ilmassa. Siitäkös hän ilahtui ja alkoi kehua sarjaa. Sitten juteltiin jotain ko. sarjasta, hyllyjen leffoista ja muista leffoista n. 5 minuuttia, kunnes hän toivotti lämmintä kesää, hymyili ja lähti. Olin siinä lievästi ilmaistuna suu apposen ammollaan, kun tyyppi oli ensimmäisen kerran hieman sosiaalisempi.